Nöyhtähirveä cokiksessa

Viime sunnuntaina yllätin itseni taas tekemästä trendiruokaa! Tosin tämä trendi taisi alkaa joskus pari vuotta sitten, joten varsinaisesta edelläkävijyydestä ei voi puhua... Esikuvana tässä lihaluomuksessa on siis "pulled pork", vedetty possu eli nyhtöpossu suomalaisittain. Inspiraatio riistaversioon lähti siitä, että kotiapulaisemme nimeltä kukaan ei ollut taaskaan muistanut ostaa mitään kunnon ruokaa, mutta pakastimesta putoilee kaikenlaista lattialle kun oven avaa. Eli päätin tyhjentää pakastinta pari vuotta vanhan 1,5 kg:n hirvipaistin verran. Otin siis paistin sulamaan yöksi tiskipöydälle.

Ihme Mies koki pienen shokin aamulla löytäessään keittiöstä miltei murhapaikkaa muistuttavan näyn: Paistin pussi oli vuotanut, joten veret olivat valuneet pussista pitkin keittiön tasoa, lattialle asti. Valitettavasti tästä vaiheesta ei tullut otettua kuvaa, Ihme Mies oli kerrankin sen verran tehokas siivoustoimissaan. Nyt jännityksellä odotetaan, selvittiinkö säikähdyksellä vai pitääkö ryhtyä remonttihommiin, jos keittiö alkaa haista raadolle.
Tämän tarinan opetus: Sulata liha (ja mielellään muutkin pakasteet) reunallisessa astiassa.
Asian luulisi olevan jo hallussa, sillä pakastelihaa meillä syödään aika paljon Ihme Miehen ja isäni metsästysharrastuksen vuoksi, ja muutaman kerran olen saanut pyyhkiä verilammikoita jääkaapin hyllyltäkin. Mutta kun ei niin ei...

Itse en sentään tällä kertaa ollut niin kekseliäs, että olisin tajunnut yhdistää hirveen cokista, kun en yleensä cokista edes juo. Googlella päädyin siis pöllimään reseptin Kaikki äitini reseptit -blogista. Hommiin siis. Tosin tällä kertaa hommiin joutui Ihme Mies, sillä korvatulehdusta poteva Pikku Apulainen ei suostunut liikahtamaan sylistäni. Joten käskytin vieressä istuen, ihan mukava kokkausmuoto! Tai no, jos kyseessä olisi ollut yhtään monimutkaisempi resepti, keittiössä olisi kypsynyt aterian sijaan todennäköisesti mehevä perheriita. 

Pikaohjeistus:

1. Kuivaa sulanut paisti talouspaperilla (kevyesti painellen, vastauksena Ihme Miehen kysymykseen ”Eikö siitä irtoa nöyhtää?”)
2. Hiero lihan pintaan suolaa (no, jonkun verran). 
3. Paista liha pikaisesti pannulla, ruskista kevyesti kauttaaltaan (mutta älä kovasti kärvennä).
4. Heitä paisti pataan, kaada joukkoon 2 dl lihalientä, 1 dl soijakastiketta, 10 mustapippuria ja sopivasti cokista (tavallista sokeriversiota), niin että liha peittyy. Liemi olisi tosin kannattanut ehkä sekoittaa ja kuumentaa ensin paistinpannulla, niin kypsyminen olisi ollut edes vähän nopeampaa.
5. Kansi kiinni ja paisti uuniin 150 asteeseen ainakin 6 tunniksi. (Tai voi kypsentää myös hellalla alkuperäistä ohjetta noudattaen.)

Mitään pikaruokaa tämä ei siis ole, mutta vastineeksi veden kielelle nostattavasta tuoksusta saakin nauttia koko päivän. Kannattaa muuten kurkata pataan välillä, sillä nestettä haihtuu yllättävän paljon, vaikka kansi onkin kiinni. Ihmeekseni tajusin sen tehdä, ja ehdin kääntää paistin ja lisätä nestettä ennen pahempaa kärähdystä. Vähän pinta mustui, mutta mitäpä tuosta, enemmän aromia... Tältä se sitten näytti uunista ulos tullessaan:

Liha hajosi melkeinpä itsestään jo padasta nostaessa, joten isompaa nyhtämistä tai vetämistä ei edes tarvinnut tehdä sopivan muhjun aikaansaamiseksi. Kevyesti haarukalla harottuna liha näytti tältä:

Maku oli varsin mainio, vaikka onhan hirvi kuivempaa kuin possu, ja odotin kyllä cokiksen maistuvan enemmänkin. Tällä kertaa noudatin ohjetta niinkin orjallisesti, että plagioin jopa lisukkeet: marinoitua punasipulia ja majoneesia. Toki vähän sovellettuna. Nämä sainkin jo tehdä itse, hermo tuskin olisi kestänyt enää näidenkin ohjeistamista sivusta katsellen.

Marinoitu punasipuli
1 iso tai pari pientä punasipulia
1/2 dl puolukkaviinietikkaa
(Ikeasta, tai jotain muuta viinietikkaa, mitä nyt sattuu olemaan)
2 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl rypsiöljyä
jauhettua mustapippuria

Kuori punasipuli ja leikkaa se ohuiksi suikaleiksi. Laita etikka, sokeri ja suola kulhoon ja sekoita. Kuumenna seos vaikka mikrossa, niin että sokeri sulaa, lisää sipulit. Lisää joukkoon öljy ja pippuri. Anna maustua sen aikaa kuin nyt sattuu aikaa olemaan, muutama minuuttikin riittää, mutta ei tunneista tai päivistäkään haittaa ole. Laita kuitenkin välillä kylmään, jos aiot marinoida pidemmän ajan.

Majoneesi ansaitseekin ihan oman juttunsa, palaan asiaan myöhemmin. Tällä kertaa majoneesi sai mausteeksi tuliaisiksi saadun mustaherukkasinappipurkin jämät (luit oikein, mustaherukkasinappi?!).

 

Nämä herkut tungettiin parin Oltermanni-siivun kera kaupan hampparisämpylän väliin, ja lopputulos oli dramaattisesta alusta huolimatta varsin mallikelpoinen:

Palanpainikkeeksi vielä tietysti cokista. Huhhuh, kyllä maistui! Nyt vaan pitäisi vielä keksiä, mitä siitä lopusta lihasta tekisi, kun ei kai koko viikkoa viitsisi hampurilaisiakaan syödä? Osa päätyi jo takaisin sinne pakastimeen, jonne ei kyllä edelleenkään mitään olisi mahtunut...