9.5.2015

Älä tule paha kakku, tule hyvä raakakakku

Varhaiskeski-iän kolkutellessa päätin vihdoin surauttaa blenderilläni ihka oikean raakakakun, superfood-mustikoilla (äidin poimimilla tietysti) höystettynä. Lopputulos oli muodoltaan hieman erikoinen, mutta maultaan mainio!

(Hitsi kun en tajunnut, että kakkuhan olisi ollut toisinpäin käännettynä muodoltaan kissan naama, Hello Kitty -koristelulla tämäkin epämuodostuma olisi ollut täydellinen!) 

Raakakakku ei siis tällä kertaa tarkoita sisältä raakaa, päältä palanutta lässähtänyttä läjää, vaan sokeritonta, jauhotonta, maidotonta, munatonta ja voitonta terveyspommia, jota ei kuumenneta ollenkaan. Ja sen muka pitäisi olla vielä hyvää?! Kuulostaa epäilyttävältä ja mahdottomalta, eli juuri sopivalta haasteelta. Terveyshifistelijät ovat tietysti nautiskelleet näitä jo vuosikausia hipsterikuppiloissaan, mutta sellaisista täällä hämäläisen hitaassa pikkukaupungissa voi vain haaveilla. Tätä ennen en ollut koskaan edes maistanut raakakakkua, joten sain todellakin yllättää itseni!

Tämän yllätyksen "pikainen surautus" kesti aika paljon kauemmin kuin alkuperäisessä ohjeessa mainitun 35 minuuttia, joten heti alkuun muistutukseksi potentiaalisimmat mokailukohdat:
  • Muista laittaa mantelit ja pähkinät veteen likoamaan hyvissä ajoin, mielellään edellisenä iltana. Muistin jopa, mutta silti jäivät aika koviksi.
  • Hommaan on turha ryhtyä ilman kunnollista tehosekoitinta tai muuta tehomyllyä. Luulin omistavani ihan tehokkaan vekottimen, mutta silti riittävän tasaisen möhnän valmistus oli hermoja raastavaa, korvia särkevää ja kotirauhan rikkovaa.
  • Jauha mantelit ja pähkinät ensin erikseen, lisää vasta sitten muut aineet. Taatelit ja mantelit yhdessä muodostavat niljakkaan liisterin, joka jumahtaa terien alle, ja mantelit jäävät kokonaisiksi. Ilman taateleitakin pähkinämömmöä sai kaivaa terien alta jatkuvasti. 
  • Huom! Isompien vahinkojen välttämiseksi sammuta tehosekoitin ennen kuin kaivelet jumahtanutta möhnää lusikalla, tai sormin.
  • Silikonivuokaa ei kannata tunkea täpötäyteen pakastimeen, jos haluaa kakun säilyttävän pyöreän muotonsa. No toisaalta pyöreä on aika tylsä...
Koska reseptien noudattaminen on tylsää, eikä täydellistä ohjetta tuntunut löytyvän, yhdistelin kahta ohjetta: Marjaisat raakaleivokset ja Ihan paras vadelmainen raakakakku. Tein tupla-annoksen, josta tuli kaksi vähän erilaista versiota, toiseen täytettä jäi liian vähän. Määrät ovat arvioita, mutta onnistuneemman resepti oli suunnilleen tämä:

Pohja:
1 ½ dl kuorittuja manteleita (pecanpähkinät olisivat ehkä helpommin muussattavia)
10 pehmeää taatelia (kuivuneita kannattaa liottaa ensin)
½ dl raakakaakaojauhetta (tai tavallista, jos ei jaksa hifistellä)
½ dl neitsytkookosöljyä
hyppysellinen suolaa
Täyte:
4 dl cashewpähkinöitä
1 sitruunan mehu
1 dl agavesiirappia (myös hunaja tai vaahterasiirappi voisi sopia, jos vegaanisuus tai raakuus ei ole välttämätöntä)
1 ½ dl neitsytkookosöljyä
1 tl vaniljauutetta (no käy kai vaniljasokerikin, ei se niin tarkkaa ole)
200 g pakastemustikoita

Liota manteleita ja pähkinöitä vedessä ainakin muutama tunti. Hienonna ensin mantelit tehosekoittimessa, lisää sitten muut pohjan aineet ja anna sörssääntyä tasaiseksi massaksi. Tai vähemmän tasaiseksi, kuten alla olevasta kuvasta näkyy, niin on enemmän pureskeltavaa. Maista onko suolaa sopivasti, toivottavasti ei mennyt liikaa. Taputtele möhnä irtopohjavuoan pohjalle. Möhnän alle kannattaa laittaa leivinpaperi, silleen pohjan ja reunan väliin, niin kakku on helpompi siirtää lautaselle. Tämänkin olen yrityksen ja erehdyksen kautta oppinut...


Putsaa isommat röhnät tehosekoittimesta ja hienonna seuraavaksi cashewpähkinät, niin kauan että massasta tulee vaaleaa ja "kermaista". Lisää sitruunan menu, agavesiirappi (myös hunaja tai vaahterasiirappi käy, jos ei ole niin tarkka vegaanisuudesta ja raakuudesta), kookosöljy ja vanilja. Jatkaa sörssäämistä niin kauan kuin massa on sopivan sileää, tai niin kauan kuin hermo kestää.

Kaada reilu puolet täytteestä vuokaan. Kaada mustikat tai muut marjat tehosekoittimeen, surauta sekaisin lopun täytteen kanssa ja kaada vuokaan.


Ja sitten pakastimeen ainakin pariksi tunniksi. Jos kakku ehtii jäätyä kunnolla, ota kakku sulamaan pari tuntia ennen tarjoilua. Itse tietysti unohdin tämän, joten ensimmäiset maistajat saivat aika jäätävän makuelämyksen. Sulaneena maistui huomattavasti paremmalta. Kuten kuvista näkyy, "koristeeksi" heittelin mustikoita.


Jäisestä kakusta saa leikattua sieviä siivuja kuumalla vedellä kastellulla veitsellä. Sulaneena paloittelun tuloksena on lähinnä mössökasoja. No eipä se makuun vaikuta. Koostumus ja makukin muistutti hieman perinteistä juustokakkua, mutta maku oli jopa jotenkin koukuttava. Teki mieli maistaa pala jos toinenkin, ja senhän voi tehdä aivan hyvällä omatunnolla. Tässähän ei ole siis mitään epäterveellistä! Energiaa kyllä kuin pienessä possussa, mutta sitähän aina tarvitaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti