8.1.2014

Somesoosia ja nilviäispastaa

Tästä ei ole tarkoitus tulla mikään trendiruokablogi, mutta Iltalehden inspiroimana ja pää taas tyhjänä ruokaideoista innostuin tarttumaan viimeisimpään somekokkauksen villitykseen. Päätin siis eilen testata Henri Alénin #soosia, joka on tyhjentänyt kauppojen hyllyt tomaattimurskasta. Töistä tullessa kurvasin Lidlin kautta, siellä tomaattimurskaa ainakin oli vielä.

Tämänkin näennäisen helpon sapuskan tekoon liittyi hieman haasteita. Tomaattimurska oli väärän merkkistä, eikä varmaankaan täytä gourmet-kokkien vaatimuksia, ja sipuleita laitoin liian vähän. Tajusin nimittäin kesken kaiken, että pitäähän tätä huomiseksikin riittää, ja heitin sekaan toisenkin tomaattipurkin. Jonka seuraavaksi lappasin takaisin purkkiin, koska huomasin että sitä piti laittaa alkuvaiheessa vain puolet. Punaviiniä en raaskinut tätä varten tiistai-illan ratoksi avata, joten korvasin sen desillä tummaa balsamicoa, mikä taisi olla vähän liikaa... Ja lopuksi öljy ei meinannut millään seota soosiin. Ihme Miehen kommentti "Mikä sitä vaivaa??" ei varsinaisesti nostattanut suuria onnistumisen tunteita, saattoi jopa kirvoittaa pienen ruman sanan. Lopputulos näytti nimittäin lähinnä öljyssä lilluvalta raa'alta jauhetulta maksalta:


Mielenkiintoisin osa tätä ateriaa oli kuitenkin Lidlistä löytämäni tuorepasta (meinasin kerrankin vähän hifistellä perus-spagetin sijaan), jonka tuoteselosteessa mainitaan "Saattaa sisältää pieniä määriä nilviäisiä."!? Toivottavasti ei eläviä, en ihan niin tuoretta pastaa halua?? Siis kyllähän globaalin ruokatilanteen kannalta olisi hyvä oppia syömään selkärangattomiakin elukoita, mutta pasta pastana kiitos! Pähkinän tms. jäämät vielä menee, mutta että NILVIÄISIÄ?
Lisäys 9.1. Joku muukin on asiaa ihmetellyt, ja täältä löytyy selitys...


Noh, uskaltauduin kuitenkin keittämään tuorepastan. Tietysti liian pienessä kattilassa, joten vähän kiehui yli. Ateria päätyi vihdoin lautaselle asti, ja näytti sittenkin ihan syömäkelpoiselta:


Omia ja Pikku Apulaisen makuhermoja soosi ei erityisemmin kutkuttanut, liekö syy liian balsamicon vai vääränmerkkisen tomaattimurskan, tai jonkun ihan muun. Mutta Ihme Miehelle maistui, ainakin lihapullien kera. Ehkä kokeilen vielä joskus ihan ohjeen mukaan, mutta sanoisin että kyllä se kuuluisa avokadopasta on parempaa! Tässä vielä resepti talteen vastaisuuden varalle:

Tomaattisoosi à la Henri Alén
täydennykset by Ihme Emäntä

  1. Yksi purkki Mutti-tomaattimurskaa, tai muuta "hyvänmerkkistä" murskaa.
    - Tai sitten ihan vaan sitä mitä sattuu kaupassa olemaan. Huhujen mukaan tomaattimurskaa voi valmistaa myös itse!
  2. Yksi pieni sipuli
    - Mikä on "pieni"?
  3. Kaksi pientä valkosipulin kynttä
    - Edelleen, mikä on pieni??
  4. 0,6 desilitraa oliiviöljyä
    - Tämä sisältää myös paistamiseen tarvittavan öljymäärän. En tajunnut.
  5. 0,5 teelusikallista sokeria
    - Laitoin aika paljon enemmän, kun se balsamico oli niin hapanta.
  6. Halutessasi appelsiinin kuorta ja punaviiniä 0,5 desilitraa
    - No, en halunnut kumpaakaan kun ei ollut, tilalle liikaa balsamicoa.
  1. Kuullota hienonnettua sipulia ja valkosipulia pitkään öljyssä. Vähintään 10 minuuttia matalalla lämmöllä öljyssä. Näin rakennat makeuden.
  2. Lisää mukaan sokeri ja tomaattimurskasta puolet. Anna hautua 10 minuuttia. Näin soosi makeutuu... Lisää sen jälkeen loppu murska ja vettä 2 desilitraa. Hauduta sekoittaen.
  3. Pidä poreileva lämpö, jatka hauduttamista 15 minuutin ajan, ja lisää mahdollinen punaviini, joka tuo kastikkeeseen happamuuden. Sekoita koko ajan.
  4. Kun kastike on sakeaa, lisää suolaa ja mustapippuria myllystä. Jos hifistelet, lisää kaksi kuorimaveitsellä tehtyä palaa appelsiinin kuorta. (Niitä ei syödä, vaan ne antavat vain makua.) Mausta rohkeasti.
    - Meikäläisen "rohkeasti" tarkoitti kuivaa basilikaa ja oreganoa. Ehkä ensi kerralla kokeilen vaikka kanelia.
  5. Ota kastike sivuun, sekoita joukkoon 0,5 desilitraa parasta neitsytoliiviöljyä mitä saat. Älä keitä enää. Se tuo täyteläisyyden soosiin.
    - "Parasta neitsytoliiviöljyä mitä saat", taas aika suhteellinen käsite... Eli sitä mitä sattuu kotona olemaan.
  6. Sekoita kastike esimerkiksi keitetyn spagetin joukkoon heti, kun pasta on valutettu. Siis heti. Ei päälle, vaan sekaisin!

2 kommenttia:

  1. Jeesus kun ihmiset on tyhmiä... mustekalan musteellahan usein värjätään pasta yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas oli jäänyt kommentti huomaamatta! Kiitos hyvästä huomiosta, vaikkei tähän ehkä Jeesusta tarvitakaan... ;) Totta puhuen haluaisin kyllä maistaa pastaa joka olisi kokonaan nilviäisistä tehty, ovathan etanatkin suurta herkkuani!

      Poista