Älä tule paha kakku, tule hyvä raakakakku

Varhaiskeski-iän kolkutellessa päätin vihdoin surauttaa blenderilläni ihka oikean raakakakun, superfood-mustikoilla (äidin poimimilla tietysti) höystettynä. Lopputulos oli muodoltaan hieman erikoinen, mutta maultaan mainio!

(Hitsi kun en tajunnut, että kakkuhan olisi ollut toisinpäin käännettynä muodoltaan kissan naama, Hello Kitty -koristelulla tämäkin epämuodostuma olisi ollut täydellinen!) 

Raakakakku ei siis tällä kertaa tarkoita sisältä raakaa, päältä palanutta lässähtänyttä läjää, vaan sokeritonta, jauhotonta, maidotonta, munatonta ja voitonta terveyspommia, jota ei kuumenneta ollenkaan. Ja sen muka pitäisi olla vielä hyvää?! Kuulostaa epäilyttävältä ja mahdottomalta, eli juuri sopivalta haasteelta. Terveyshifistelijät ovat tietysti nautiskelleet näitä jo vuosikausia hipsterikuppiloissaan, mutta sellaisista täällä hämäläisen hitaassa pikkukaupungissa voi vain haaveilla. Tätä ennen en ollut koskaan edes maistanut raakakakkua, joten sain todellakin yllättää itseni!

Tämän yllätyksen "pikainen surautus" kesti aika paljon kauemmin kuin alkuperäisessä ohjeessa mainitun 35 minuuttia, joten heti alkuun muistutukseksi potentiaalisimmat mokailukohdat:

• Muista laittaa mantelit ja pähkinät veteen likoamaan hyvissä ajoin, mielellään edellisenä iltana. Muistin jopa, mutta silti jäivät aika koviksi.
• Hommaan on turha ryhtyä ilman kunnollista tehosekoitinta tai muuta tehomyllyä. Luulin omistavani ihan tehokkaan vekottimen, mutta silti riittävän tasaisen möhnän valmistus oli hermoja raastavaa, korvia särkevää ja kotirauhan rikkovaa.
• Jauha mantelit ja pähkinät ensin erikseen, lisää vasta sitten muut aineet. Taatelit ja mantelit yhdessä muodostavat niljakkaan liisterin, joka jumahtaa terien alle, ja mantelit jäävät kokonaisiksi. Ilman taateleitakin pähkinämömmöä sai kaivaa terien alta jatkuvasti. 
• Huom! Isompien vahinkojen välttämiseksi sammuta tehosekoitin ennen kuin kaivelet jumahtanutta möhnää lusikalla, tai sormin.
• Silikonivuokaa ei kannata tunkea täpötäyteen pakastimeen, jos haluaa kakun säilyttävän pyöreän muotonsa. No toisaalta pyöreä on aika tylsä...

Koska reseptien noudattaminen on tylsää, eikä täydellistä ohjetta tuntunut löytyvän, yhdistelin kahta ohjetta: Marjaisat raakaleivokset ja Ihan paras vadelmainen raakakakku. Tein tupla-annoksen, josta tuli kaksi vähän erilaista versiota, toiseen täytettä jäi liian vähän. Määrät ovat arvioita, mutta onnistuneemman resepti oli suunnilleen tämä:

Pohja:

1 ½ dl kuorittuja manteleita (pecanpähkinät olisivat ehkä helpommin muussattavia)
10 pehmeää taatelia (kuivuneita kannattaa liottaa ensin)
½ dl raakakaakaojauhetta (tai tavallista, jos ei jaksa hifistellä)
½ dl neitsytkookosöljyä
hyppysellinen suolaa

Täyte:
4 dl cashewpähkinöitä

1 sitruunan mehu
1 dl agavesiirappia (myös hunaja tai vaahterasiirappi voisi sopia, jos vegaanisuus tai raakuus ei ole välttämätöntä)
1 ½ dl neitsytkookosöljyä
1 tl vaniljauutetta (no käy kai vaniljasokerikin, ei se niin tarkkaa ole)
200 g pakastemustikoita

Liota manteleita ja pähkinöitä vedessä ainakin muutama tunti. Hienonna ensin mantelit tehosekoittimessa, lisää sitten muut pohjan aineet ja anna sörssääntyä tasaiseksi massaksi. Tai vähemmän tasaiseksi, kuten alla olevasta kuvasta näkyy, niin on enemmän pureskeltavaa. Maista onko suolaa sopivasti, toivottavasti ei mennyt liikaa. Taputtele möhnä irtopohjavuoan pohjalle. Möhnän alle kannattaa laittaa leivinpaperi, silleen pohjan ja reunan väliin, niin kakku on helpompi siirtää lautaselle. Tämänkin olen yrityksen ja erehdyksen kautta oppinut...

Putsaa isommat röhnät tehosekoittimesta ja hienonna seuraavaksi cashewpähkinät, niin kauan että massasta tulee vaaleaa ja "kermaista". Lisää sitruunan menu, agavesiirappi (myös hunaja tai vaahterasiirappi käy, jos ei ole niin tarkka vegaanisuudesta ja raakuudesta), kookosöljy ja vanilja. Jatkaa sörssäämistä niin kauan kuin massa on sopivan sileää, tai niin kauan kuin hermo kestää.

Kaada reilu puolet täytteestä vuokaan. Kaada mustikat tai muut marjat tehosekoittimeen, surauta sekaisin lopun täytteen kanssa ja kaada vuokaan.

Ja sitten pakastimeen ainakin pariksi tunniksi. Jos kakku ehtii jäätyä kunnolla, ota kakku sulamaan pari tuntia ennen tarjoilua. Itse tietysti unohdin tämän, joten ensimmäiset maistajat saivat aika jäätävän makuelämyksen. Sulaneena maistui huomattavasti paremmalta. Kuten kuvista näkyy, "koristeeksi" heittelin mustikoita.

Jäisestä kakusta saa leikattua sieviä siivuja kuumalla vedellä kastellulla veitsellä. Sulaneena paloittelun tuloksena on lähinnä mössökasoja. No eipä se makuun vaikuta. Koostumus ja makukin muistutti hieman perinteistä juustokakkua, mutta maku oli jopa jotenkin koukuttava. Teki mieli maistaa pala jos toinenkin, ja senhän voi tehdä aivan hyvällä omatunnolla. Tässähän ei ole siis mitään epäterveellistä! Energiaa kyllä kuin pienessä possussa, mutta sitähän aina tarvitaan...

Villi vihersmoothie vuohenputkesta

On taas se aika vuodesta, kun rikkaruohot alkavat rehottaa ja vuohenputket valtaavat puolet pihastamme. Niitä vastaan taistelu on turhaa ajanhukkaa, joten parempi suhtautua näihinkin rehuihin ystävällismielisesti. Eli pihaammehan koristaa trendikkäästi satoisa villivihanneskasvimaa! Kas kuinka kätevää, kun yrtit ja salaatit kasvavat pihalla ihan itsekseen.

Villivihannesten keräilyssä toki kannattaa muistaa, että varmasti tietää mitä on keräämässä, ja keruupaikka kannattaa valita vähän kauempaa kuin ojanpientareelta koiraterveisten ja katupölyn keskeltä. Parhaimmillaan kasvit ovat mahdollisimman nuorina ja heleän vihreinä, raikkaan kesäsateen jälkeen.

Varoitus! Vuohenputki on mahdollista sekoittaa joihinkin myrkyllisiin kasveihin, joten tämän reseptin (no okei, kaikkien reseptieni) noudattaminen omalla vastuulla! Lisää tietoa vuohenputkesta ja muista villivihanneksista mm. Villivihannekset-oppaasta. Oppaasta lainattua:

"Vuohenputki parantaa ruoansulatusta, virtsarakkovaivoja, suolistohäiriöitä ja peräpukamia. Kasvilla voidaan hoitaa myös kihtiä, reumaa, reumaattisia vaivoja ja lonkkavaivoja. Kasvia pidetään kaikenlaisia kolotuksia rauhoittavana yrttinä, jolla on myös hermoja rauhoittava vaikutus."

Joten ei muuta kuin kolotuksia ja hermoja rauhoittamaan! Jo muutamana keväänä olen tehnyt vuohenputkista herkullista piirakkaa, mutta nyt inspiroiduin tekemään Kemikaalicocktailin basilika-pinaattismoothiesta oman vähän villimmän version, niistä aineksista mitä sattui kotoa löytymään. Eli basilika vaihtui sujuvasti vuohenputkeksi, kookosvesi kookosmaidoksi, rahka turkkilaiseksi jogurtiksi ja homehtunut inkiväärinpala lensi roskiin. Pinaatin tilalle olisi varmasti käynyt näppärästi nokkonen, mutta niitä ole tullut kerättyä. Vuohenputket huuhtelin ensin kiehuvalla vedellä, mutta sen voi skipata, jos haluaa säilyttää vitamiinit parhaiten tallella. Kiehuva vesi tosin nostaa ylimääräiset ötökät helpommin pintaan, mutta jos pieni proteiinilisä ei haittaa, kylmälläkin vedellä huuhtelu riittää... Jos rikkaruohot pelottavat, tämän voi tosiaan tehdä basilikastakin, tai jos ei siitäkään välitä, niin vaikka salaatista saa varmaan ihan kelvollisen miedomman version.

Vuohenputki-pinaattismoothie

• n. 5 dl tuoretta vuohenputkea (tiiviisti pakattuna pari kourallista)
• 3 kuutiota pakastepinaattia
• banaani
• päärynä
• 100-150 g turkkilaista jogurttia
• 1-2 dl kookosmaitoa
• n. 2 dl omenamehua
• 1 rkl limen mehua

Kaikki ainekset blenderiin ja surautetaan sekaisin, parasta heti nautittuna.

Lopputulos muistutti pinaattikeittoa, mutta maku onneksi ei. Raikas, pehmeä, makea, yrttinen samaan aikaan, kerrassaan herkullista! Jopa Pikku Apulainen tykkäsi ja pyysi monta kertaa lisää, eikä Ihme Mieskään vastustellut. Ihme juomaa siis! Täytyy jatkossakin muuntaa rehut ja salaatit nestemäiseen muotoon, niin uppoavat nirsommillekin.

Tehosekoitusta

Hommasin sitten itselleni synttärilahjaksi elämäni ensimmäisen blenderin. Sellaisen vekottimen, joka jauhaa, jos nyt ei pieniä kiviä, niin ainakin jäitä murskaksi. Ja parin litran kannuun mahtuu useammankin henkilön pirtelöt kerralla. Nyt alan siis vääntää päivittäin supersmoothieita sun muita terveyssössöjä! Tai sitten en. Mutta yritetään edes joskus, jos se tällä luonnistuisi vähän helpommin kuin sauvasekoittimella.

Ensimmäinen yritys koostui tutuista ja turvallisista aineksista, eli mansikoista, mustikoista, banaanista, turkkilaisesta jogurtista, maidosta ja mustikkakeitosta. Heittelin kamat kippoon, asetin kannen huolellisesti paikoilleen ja väänsin jännityksellä nappulaa. Meteli oli melkoinen, mutta samettinen smoothie valmistui silmänräpäyksessä. Onnittelin jo itseäni siitä, etten ollut saanut aikaan leffatyylistä kattoon asti roiskuvaa räjähdystä, vaan tulos näytti varsin onnistuneelta. Mutta sitten...sain jostain päähäni, että kannua pitää kiertää, jotta se irtoaa alustasta. Väänsin siis reilulla otteella, ja tulos näkyy alla... Ei sitten tullut mieleen, että kannun voisi vaan nostaa?! Enkä tietenkään voinut muistaa, että pohjaosa irtoaa kannusta kiertämällä, vaikka juuri 5 minuuttia sitten olin sen siihen kiinnittänyt?!

Huusin Ihme Miehen hätiin - enhän nyt synttäripäivänäni voinut siivota? Ihme Mies muitta mutkitta kuskasi vekottimen hanan alle, ja minä kiljuin vieressä, ettei sitä voi veteen laittaa! Mies uskoi vasta, kun luin painavaa sanaa ohjekirjasta: "Älä koskaan upota laitetta veteen tai muihin nesteisiin tai päästä sitä niihin kosketuksiin." No, sotkut saatiin siivottua ja blenderi kuivattua, ei kai ihan moottoria myöten ehtinyt kastua. Ainakin toimi vielä seuraavana päivänä, eli en tästä vielä lannistunut. Varmasti onnistun vielä joku kerta siinä leffaräjähdyksenkin teossa!